Yritän tässä herätellä eloon tätä aikanaan avaamaani blogia, sillä välillä tuntuu että olisi kiva tilitellä arjesta näin vähän vapaamuotoisemmin. Pallonkaikkeus blogista voi edelleen lukea kuulumisiani peleihin liittyen, mutta jatkossa pyrin postailemaan yleisiä huomioita kaikesta mahdollisesta tänne. En lupaa itselleni enkä teille lukijoille, että päivitystahti on millään tapaa säännöllistä, mutta yritän kuitenkin tilittää asioista aina kun tunnolla on jotain kerrottavaa. Sitä paitsi kirjoittaminen on siitä mukavaa, että sen jälkeen tulee aina sellaine olo että olisi tehnyt jotain konkreettista ja tärkeää. Viime aikoin olen tuntenut olevani sen tunteen tarpeessa ajoittain.
Olen nyt "elänyt unelmaani" futsalammattilaisena Murciassa kohta kokonaiset neljä kuukautta. Vapaa-aikaa pelikenttien ulkopuolella on paljon ja olen kärsinyt myös jonkun verran tekemisen ja seuran puuttesta. Toistaiseksi vierailijoita Suomesta on käynyt ihan mukavasti lievittämässä koti-ikävääni ja olen harva se viikko saanut toimia isäntänä minulle tärkeille ihmisille, mikä on ollut kaikin puolin mahtava asia. Tyttöystäväni Maija, Emma-sisko Annan kanssa, Tolvasen Antti ja lähes koko perheeni muutamalla tädillä vahvistettuna ovat kaikki piristäneet arkeani täällä mielettömästi.
Toki minulla on täällä paikallisia ystäviä joukkueessamme ja myös sen ulkopuolella, joiden kanssa voin käydä syömässä ja tekemässä mitä vaan. Lisäksi olen tutustunut täällä pariin suomalaiseen Erasmus opiskelijatyttöön, joiden kanssa on ollut mukava hengailla ja vaihtaa kuulumisia äidinkilellä. Varsinaista kotipuolesta tuttua runsaudenpulaa ystävistä ja vapaa-ajan aktiviteeteista en ole kuitenkaan itselleni onnistunut vielä luomaan. Osittain se on tietenkin hyvä juttu ja on hienoa että kerrankin on hyvin aikaa itselleen, päiväunille ja vaikkapa kirjojen lukemiselle. Harmittavan suuri osa ajastani tuntuu kuitenkin kuluvan tyhjänpäiväiseen facebookissa hengailuun ja nettipokerin jauhamiseen.
Ensi vuoden puolella minun on määrä aloittaa opiskelut Erasmus-vaihtarina Murcian yliopistossa. Odotan opintojani täällä varauksellisen innokkaana. On mukavaa, että päivärutiineihini tulee lisää pakollista ja "kunnolista" ohjelmaa. Jos siinä sivussa onnistun vielä edistämään Helsingin yliopistolla valtsikassa pahasti kesken olevia opintojani, niin entistä parempi. Toisaalta pieni osa minusta pelkää, ettei peleihin ja treeneihin keskittymiseen (lue laiskotteluun) jää enää samanlailla aikaa kuin nyt syksyllä. Kaiken kaikkiaan olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen että sain paikan. Uskon myös, että koulusta tulen saamaan uudenlaisia kavereita, joiden kanssa voin jutella muustakin kuin pelkästään naisista ja jalkapallosta.
Olen kasvanut nelilapsisse perheessä, jossa meininkiä on aina riittänyt. Uskonkin että tarpeeni olla jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä on peräisin sieltä. Yksinäisyys saa minut levottomaksi ja siksi haluan koko ajan jakaa asioita, kokemuksia ja mielipiteitä joidenkin kanssa. Ystävyys on asia, jonka merkitystä on mahdoton korostaa likaa ja sen uskon ymmärtäneeni entistä paremmin, kun olen tullut yhtäkkiä tilanteeseen, jossa olen kaukana kotoa ja vanhoja ystäviä. Uusien tosiystävien tekeminen vaatii eforttia ja ystävyyttä ei synny itsestään, niinpä pelikenttien ulkopuolella minulla on ollut sopivasti haastetta uudenlaisen sosiaalisen turvaverkon luomisessa. Sen verkoston luominen jatkuu edelleen päivittäin.
Jatkossa pyrin jakaamaan fiiliksiäni arjestä ja elämästäni tämän blogin kautta teille ystäväni.
